Synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytyksen jälkeinen masennus alkaa ensimmäisen kuukauden aikana synnytyksestä. Masennus on yleistä vastasynnyttäneillä äideillä, ja siihen liittyy suuria mielialan vaihteluja, unettomuutta, ruokahaluttomuutta sekä yleistä huonoa ja alakuloista oloa. Hyvin usein masennus koetaan voimakkaana muutama päivä synnytyksen jälkeen, mutta tämä epämiellyttävä olotila kaikkoaa normaalisti parissa viikossa.

Pienelle osalle synnyttäneistä äideistä masennustila jää kuitenkin pysyvämmäksi. Näissä tapauksissa masennustila on syvempi ja se kestää pidempään. Pahimmillaan masennus luo suurta ahdistuneisuutta, syyllisyyden tunteita, pelkoja sekä paniikkihäiriöitä, eikä äitiä juuri saata kiinnostaa vastasyntynyt vauvansa. Valitettavasti monet näistä masennuksista jäävät hoitamatta, sillä usein äiti ei itse halua hakeutua hoitoon. Hän kokee masennuksestaan suurta syyllisyyttä ja häpeää, ja haluaa pitää sen salassa ulkopuolisilta.



Tavallisesti kuitenkin vaikeatkin masennustilat parantuvat itsekseen viimeistään muutaman kuukauden päästä synnytyksestä, mutta joillain ne voivat jatkua vuodenkin ajan synnytyksestä.

Vaikka äidin vakava masennustila on täysin tahdosta riippumaton ja väistämätön tosiasia, tulisi kuitenkin hakeutua hoitoon. Myös läheisten ihmisten ja erityisesti isän tulisi tarkkailla tilannetta, keskustella asiasta ja hankkia apua.

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen käytetään hoitokeinoina lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Myös masennuslääkkeitä voidaan harkita, mutta niiden käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa, sillä imettävän äidin maidon mukana kulkeutuu lääkeannoksia myös vauvan elimistöön. On kuitenkin olemassa masennuslääkkeitä, joita voidaan turvallisesti käyttää myös imetyksen aikana.