Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimusta käytetään terveyskeskuksissa ja sairaaloissa silloin kun halutaan nähdä ja tutkia ihmisen elimistöä. Ultraäänen ja sen tutkimusanturin avulla luodaan kaksiulotteinen kuva jota voidaan seurata reaaliaikaisesti näytöltä. Ultraäänianturia liikutellaan tutkittavan kohteen pinnalla (välissä vesiliukoista geeliä).

Ultraäänitutkimus on oleellinen osa arvioitaessa sikiön kokoa ja kasvua. Tutkimuksen päätarkoituksena on mitata raskauden kesto, todeta sikiöiden lukumäärä, määrittää istukan sijainti ja tarkastella sikiön rakenteita. Raskausajan ultraäänitutkimuksissa käytetään reaaliaikaultraäänilaitteita, joiden tuottaman kuvan perusteella voidaan ensisijaisesti varmistaa alkuraskauden normaalin kehitys ja todeta mahdolliset häiriöt varhaisessa vaiheessa. Myöhemmät ultraäänitutkimukset ovat niskaturvoketutkimus, joka suoritetaan yleensä raskausviikkojen 11-14 välillä. Tällä tutkimuksella voidaan arvioida Downin syndrooman riskiä. Sikiön rakenteellinen ultraäänitutkimus tehdään raskausviikkojen 18-22 välillä. Tässä tutkimuksessa sikiöstä tutkitaan kallonsisäiset rakenteet sekä selkärangan ja raajojen normaalisuus.



Vaikka ultraäänitutkimus kertookin paljon sikiön kehityksestä ja rakenteesta, se ei kerro kuitenkaan kaikkea. Esimerkiksi sikiön selkärangan rakennepoikkeavuuksien havaitseminen tai sydänvikojen toteaminen voi olla vaikeaa.

Äitiysneuvolat Suomessa tarjoavat raskaana oleville äideille mahdollisuuden yleensä kahteen ultraäänitutkimukseen raskauden aikana. Raskausajan ensimmäisen 3 kuukauden aikana ultraäänitutkimus tehdään yleensä emättimen kautta ja myöhemmässä vaiheessa vatsanpeitteiden läpi ihon päältä. Ultraäänitutkimus on äidille ja sikiölle vaaraton.